Ohjeita synnyttäjälle

Synnytyssali, p. 020 633 6000

Kymenlaakson keskussairaalan synnytysosastolla on viisi synnytyssalia. Kaikki salit ovat hieman erilaisia ja kokoisia, mutta varusteet ovat kaikissa pääosin samat. Saleissa on mm. synnytyssänky, keinutuoli, televisio, cd-soitin, suihku ja wc sekä synnytykseen ja vauvan hoitoon liittyviä välineitä ja laitteita. Jokaiseen saliin voidaan tuoda äidin toiveiden mukaisesti esimerkiksi jumppapallo tai säkkituoli.

Jos lapsivesi ei ole vielä mennyt ja sikiön vointi sallii, voi äiti olla ammeessa avautumisvaiheen aikana. Lämmin vesi auttaa synnyttäjää rentoutumaan ja rauhoittumaan, halutessaan äiti voi supistuksen aikana lisäksi suihkutella. Sikiön sydänääniä kuunnellaan tasaisin väliajoin myös ammeessa ollessa.

Jos vauva tarvitsee virvoittelua elämänsä ensihetkillä, tuodaan vastasyntynyt synnytysosaston virvoitteluhuoneeseen, jossa on kaikki tarvittavat välineet ensihoitoon. Virvoitteluhuonetta käytetään myös, jos vauva tarvitsee alkuun hieman tarkempaa seurantaa ja esimerkiksi lisähappea.

Mitä mukaan synnytysreissulle?
Sairaalakassi kannattaa pakata valmiiksi jo etukäteen. Kovin paljon tavaraa ei kannata ottaa mukaan, sairaalasta saa vaatteet ja ruoat äidille sekä vauvalle. Omaan henkilökohtaiseen hygieniaan tarvittavat välineet, kuten hammasharja, shampoo, hiusharja yms. on suositeltavaa ottaa mukaan. Osastolla säilytystilaa on rajallisesti ja sairaalassa ollaan keskimäärin kolme päivää.

Varsinaisesti synnytykseen ei tarvitse kotoa mitään, mutta esimerkiksi mielimusiikkia voi ottaa mukaan. Puolison/tukihenkilön kannattaa varata matkaan pienet eväät, sillä sairaala ei tarjoa hänelle ruokaa ja klo 17 jälkeen kahvio on kiinni.

Neuvolakortti on erittäin tärkeä muistaa ottaa mukaan.

Vauvalle kannattaa varata kotiutumisvaatteet sekä turvakaukalo valmiiksi kotiin, jotka puoliso/tukihenkilö voi tuoda osastolle kotiutumispäivänä.

Kun synnytys käynnistyy
Suurin osa synnytyksistä käynnistyy raskausviikkojen 38–42 välillä ja harva lapsi syntyy laskettuna päivänä. Kotona kannattaa odotella niin kauan kun olo on siedettävä. Äidin kannattaa käydä lämpöisessä suihkussa, liikkua sekä kokeilla auttaako lämpimät jyväpussit.

Kun synnytys alkaa supistuksilla:

  • Raskauden loppupuolella ilmaantuu yleensä kivuttomia ja epäsäännöllisiä kohdun supistuksia, jotka valmistavat kohtua ja kohdunsuuta synnytykseen.
  • Ns. latenssivaiheessa synnytys ei ole vielä kunnolla käynnissä, mutta kohdunkaulakanava vähitellen häviää ja kohdunsuu alkaa avautua. Supistukset tulevat alle 10 minuutin välein, ovat jo kipeitä, vaikka vielä melko lyhyitä, kestoltaan n. 30 sekuntia. Supistukset voivat myös loppua, alkaa uudelleen ja taas loppua. Tätä vaihetta saattaa kestää monta päivää. Kannattaa yrittää levätä, sillä edessä oleva synnytys vie paljon voimia.
  • Aktiivivaiheessa supistukset tihentyvät, voimistuvat ja ovat kipeämpiä. Äidille voi ilmaantua pahoinvointia ja suoli saattaa toimia useasti. Jutteleminen ei enää tahdo onnistua.
  • Sairaalaan kannattaa lähteä kun supistukset tulevat säännöllisesti noin 5 min välein, ovat kivuliaita sekä tihenevät ja voimistuvat jatkuessaan, eivätkä kotikonstit enää tunnu auttavan, tai kun äiti kokee ettei pärjää enää supistusten kanssa.

Synnytyksen käynnistyessä sairaalaan ei tarvitse etukäteen soittaa. Päiväaikaan ilmoittaudutaan äitiyspoliklinikalle, virka-ajan ulkopuolella soittakaa äitiyspoliklinikan oven vieressä olevaa ovikelloa.

Toisinaan lapsivedet menevät ennen supistusten alkua. Tällöin kannattaa soittaa sairaalaan. Jos lapsivesi on mennyt, mutta supistuksia ei vielä tule, tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti. Seuranta tapahtuu joko kotona tai sairaalassa. Valtaosa synnytyksistä käynnistyy kahden vuorokauden sisällä vedenmenosta itsestään.

Synnytyksen vaiheet
Synnytyksen ensimmäinen vaihe, eli avautumisvaihe, alkaa säännöllisten supistusten alkamisesta ja päättyy siihen, kun kohdunsuu on täysin auki ja sikiö on hyvin laskeutunut lantiossa. Synnytyssupistukset tulevat säännöllisesti, alussa harvemmin ja tihentyen synnytyksen edetessä. Supistukset ovat niin voimakkaita, että kohtu tuntuu kovalta niiden aikana. Supistukset kestävät kerrallaan 45–60 sekuntia.

Avautumisvaihe kestää ensisynnyttäjällä keskimäärin 8-12 tuntia ja uudelleensynnyttäjällä keskimäärin 6-8 tuntia.

Synnytyksen aikana vauvan vointia seurataan Ctg-laitteella. Kaksi anturia kiinnitetään vatsan päälle vyöllä, toinen anturi mittaa vauvan sydänääniä ja toinen supistuksia.
Synnytyksen toinen vaihe, eli ponnistusvaihe, alkaa kun kohdunsuu on täysin auki ja äiti tuntee tarvetta ponnistaa. Lapsi syntyy äidin ponnistaessa supistusten aikana, kätilön tukiessa välilihaa. Tämä on tärkeää repeämien estämiseksi. Joskus väliliha joudutaan leikkaamaan. Ponnistusvaihe kestää lyhimmillään muutaman minuutin ja pisimmillään jopa pari tuntia.

Joskus ponnistusvaiheessa joudutaan käyttämään apuna imukuppia. Tällöin vauvan päähän kiinnitetään alipaineella instrumentti, jolla lääkäri avustaa äitiä vetämällä lasta ponnistamisen aikana ulospäin. Imukuppia käytetään esimerkiksi, jos äiti on väsähtänyt tai vauva on saatava nopeasti syntymään.

Kolmas vaihe, eli jälkeisvaihe, alkaa lapsen syntymästä ja päättyy siihen, kun istukka ja kalvot ovat syntyneet. Lapsen synnyttyä kohtu supistuu nopeasti ja istukka irtoaa supistusten myötä. Istukka poistetaan vatsan päältä painaen ja samalla kevyesti napanuorasta vetäen. Jos istukka ei irtoa, se joudutaan irrottamaan käsin, jolloin samalla tehdään kohdun kaavinta. Tämä toimenpide tehdään nukutuksessa.

Istukan syntymisen jälkeen kätilö tarkistaa ja ompelee mahdolliset repeämät ja leikkaushaavat.

Kivunlievitys
Synnytykseen liittyvä kipu kertoo synnytyksen alkamisesta, synnytyksen eri vaiheista sekä ohjaa synnyttäjää oikeisiin asentoihin ja hengitykseen. Synnytyskipu on useimmille naisille kovinta kipua, mitä hän elämänsä aikana kokee.

Lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja
Hyvä hengitystapa vähentää kipua monella eri tapaa, esimerkiksi rentouttamalla synnyttäjää, jolloin kiputuntemus vähenee. Hengitystä pidätettäessä koko vartalo jännittyy ja hapenkulku elimistöön ja istukkaan heikkenee. Jokainen supistus olisi hyvä aloittaa ja lopettaa syvällä huokauksella, sillä se edistää rentoutumista. Rytminen hengitys vähentää lihasjännitystä, jolloin synnytyskipu vähenee. Synnyttäjän keskittyessä hengittämiseen ajatukset siirtyvät automaattisesti pois kivusta ja supistuksesta.

Rentoutumista pidetään yhtenä tärkeimmistä keinoista synnytyskivun lievittämisessä. Sillä tarkoitetaan tahdonalaisten lihasten tietoista rentouttamista ja ajatusten tyhjentämistä. Synnyttäjä toimii yhteistyössä kehonsa kanssa, kohtu työskentelee tehokkaammin ja kohdunsuu avautuu paremmin. Jos supistukset ovat niin rajuja, ettei niiden aikana pysty olemaan rentona, on supistusten välillä tapahtuvasta rentoutumisesta hyötyä.

Tyypillisesti kipu aiheuttaa jännitystä kasvoissa, hartioissa ja raajoissa. Hieronnalla, sivelyllä, hankaamisella ja pusertelulla voidaan vähentää tai poistaa jännitystä. Läheisyys ja kosketus auttavat ja rauhoittavat synnyttäjää. Synnyttäjän koskettamisessa on kuunneltava synnyttäjän toiveita ja kokemuksia siitä, mistä ja millä tavalla koskettaminen tai hieronta tuntuu synnyttäjästä hyvälle.

Liikkumisen ja asentojen merkitys on suuri koko synnytyksen ajan. Jos synnyttäjä jaksaa olla liikkeellä, toimii verenkierto ja hengitys tehokkaasti. Pystyasento sekä eteenpäin kumartuva asento mahdollistavat kohdun kallistumisen eteenpäin supistuksen aikana, joka vähentää painovoiman vastusta, jolloin kipuaistimukset ovat pienempiä.

Pystyasennossa sikiön tarjoutuva osa painaa tehokkaasti kohdun kaulaa, jolloin kohdunsuu avautuu paremmin. Pystyasennossa lantioon, niveliin ja sakraalihermoihin kohdistuva paine on vähäisempää kuin makuulla ollessa, jolloin myös kipu tuntuu vähäisempänä

Aquarakkuloita laitettaessa pistetään ohuella neulalla steriiliä vettä noin 0,1-0,2ml ihon alle kipukohtaan, useimmiten selkään. Tavallisesti niitä pistetään 2-6 kappaletta. Niiden pistäminen aiheuttaa välittömästi pistokohtaan kovan, polttavan kivun, joka kestää noin 15-30 sekuntia. Pistokohtaan nousee vaalea rakkula, joka häviää vähitellen. Aguarakkuloiden kipua lievittävä vaikutus kestää 30 minuutista jopa neljään tuntiin. Ne voidaan tarvittaessa uusia lukemattomia kertoja.

Lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja
Suun kautta voidaan antaa tehokkaita kipulääkkeitä, etenkin synnytyksen alkuvaiheessa.
Ilokaasu, eli typpioksiduuli, on käytetyimpiä kivunlievitysmenetelmiä turvallisuuden sekä yksinkertaisen annostelunsa vuoksi. Happi-ilokaasuseosta hengitetään jaksoittain, sen hengittäminen aloitetaan hieman ennen supistuksen alkua ja lopetetaan pahimman kipuhuipun mentyä ohitse. Supistusten välillä synnyttäjä hengittää normaalia huoneilmaa. Ilokaasu voi aiheuttaa lyhytkestoista sekavuutta, huimausta ja joskus pahoinvointia.

Epiduraali- ja spinaalipuudutus ovat tehokkaita synnytyskivun lievittäjiä. Epiduraalipuudutuksessa anestesialääkäri asettaa pienen katetrin selkänikamien välistä epiduraalitilaan. Tämä katetri teipataan synnyttäjän kylkeen kiinni, jolloin siihen voidaan laittaa lisäannoksia, jos tarve kivunlievitykselle palaa. Synnyttäjältä seurataan puudutteen laiton jälkeen verenpainetta, puutuneisuutta sekä lihasvoimaa. Suoniyhteys, eli kanyylin laittaminen äidille on välttämätöntä, samoin myös jatkuva sikiön sydänäänien seuranta.

Spinaalipuudute laitetaan myös selkänikamien välistä, mutta se on kerta-annos ja sen uusiminen vaatii uuden pistämisen. Spinaalipuudute vaikuttaa nopeammin ja sopii hyvin nopeasti etenevään synnytykseen. Myös tämän puudutteen laittaa anestesialääkäri.

Paraservikaalipuuduksessa synnytyslääkäri puuduttaa kohdunkaulaa ja tämän puudutuksen avulla voidaan lievittää avautumisvaiheen kipua. Sen vaikutus alkaa nopeasti, mutta kivunlievityksen kesto on lyhyempi kuin epiduraalipuudutuksella. Puudutus voidaan laittaa kun lapsivesi on mennyt ja sikiön sydänäänikäyrä on hyvä.

Pudendaalipuudutuksella, jonka voi laittaa lääkäri tai puudutuksen laittoon koulutettu kätilö, puudutetaan välilihan seutua ja se on tarkoitettu ponnistusvaiheeseen.

Ponnistusasentoja
Ponnistusasentoja on useita erilaisia ja niitä kannattaakin miettiä ja kokeilla jo etukäteen ennen ponnistusvaiheen alkamista. Yleisimmät ponnistusasennot ovat kyljellään, synnytysjakkaralla, seisten tai puoli-istuvassa asennossa ponnistaminen. Ponnistusasentoa voi vaihtaa kesken ponnistusvaiheen, jos tuntuu että asento on hankala, äiti väsyy tai tuntuu ettei ponnistamiseen saa riittävästi voimaa.

Kylkiasennossa ponnistaessa synnyttäjä makaa kyljellään synnytyssängyllä ja nostaa supistuksen aikana päällimmäistä jalkaansa ylös, ottaa molemmin käsin polvitaipeen alta kiinni ja vetää sitä itseään kohti. Kätilö voi tarvittaessa tukea nostettua jalkaa.

Puoli-istuvassa asennossa ponnistettaessa nostetaan sängyn päätypuolta ylöspäin. Ponnistaessa synnyttäjä ottaa käsillään kiinni polvitaipeiden takaa ja vetää jalkoja auki ja itseään kohti.

Jakkarasynnytyksessä käytetään apuna synnytystuolia. Jakkarasynnytyksessä tukihenkilö istuu synnyttäjän takana, jolloin synnyttäjä voi nojata taaksepäin tukihenkilöön.

Seisoma-asennossa synnyttäjä nojaa joko ylösnostettuun sänkyyn tai tukihenkilöön. Tämä asento vaatii synnyttäjältä voimaa ja hyviä jalkalihaksia.

Keisarileikkaus
Elektiivinen, eli suunniteltu keisarileikkaus, tehdään usein vauvan perätilan tai tarjontavirheen takia. Tällöin sairaalaan tullaan leikkausaamuna ja äidin täytyy olla ravinnotta ennen toimenpidettä. Leikkaus tehdään puudutuksessa. Puoliso tai tukihenkilö pääsee halutessaan mukaan suunniteltuun keisarileikkaukseen.

Kiireellisestä keisarileikkauksesta päättää gynekologi. Tilanteesta riippuen puoliso tai tukihenkilö pääsee mukaan leikkaussaliin. Leikkaus suoritetaan puudutuksessa. Hätäleikkaus suoritetaan nukutuksessa, tähän ei puoliso/tukihenkilö pääse mukaan. Synnytys päätyy keisarileikkaukseen useimmiten kohdun supistusheikkouden, sikiön asento- eli tarjontavirheen tai sikiön hapenpuutteen vuoksi.

Keisarileikkauksessa syntymän jälkeen vauva näytetään vanhemmille pikaisesti ja lapsi viedään hetkeksi toiseen huoneeseen, jossa lapsen napa laitetaan sekä tarkastetaan yleisvointi. Lapsi kapaloidaan lämpimästi, jonka jälkeen hänet tuodaan takaisin äidille leikkaussaliin. Äiti jää heräämöön seurattavaksi noin 2 tunniksi, lapsi ja puoliso/tukihenkilö menevät synnytyssaliin, jossa otetaan lapsen mitat ja seurataan vauvan vointia noin 2 tunnin ajan. Äiti siirretään heräämöstä suoraan lapsivuodeosastolle.

Synnytyksen jälkeen
Syntymän jälkeen puoliso saa halutessaan katkaista napanuoran ja kätilö laittaa napatyngän. Vauva nostetaan äidin rintakehälle paidan alle lämmittelemään ja ihmettelemään maailmaa. Kun kätilö on ommellut äidille synnytyksessä tulleet mahdolliset repeämät, avustetaan vauva imemään rintaa. Vauva saa imeä niin kauan kuin haluaa ja usein ensi-imetys kestääkin jopa tunnin.

Kun vauva on imenyt tarpeeksi, nostetaan vauva hoitopöydälle ja otetaan vauvalta lämpö, mitataan pituus, paino ja päänympärys sekä pistetään reiteen K-vitamiini-pistos. Puoliso/tukihenkilö saa sen jälkeen halutessaan pukea ja kapaloida vauvan.

Äiti avustetaan suihkuun ja tämän jälkeen vanhemmille tarjoillaan kahvia tai teetä ja voileipiä. Synnytyssalissa vietetään aikaa noin kaksi tuntia syntymän jälkeen. Tällöin seurataan ja tarkkaillaan kohdun supistumista, jälkivuodon määrää, virtsaamisen onnistumista sekä äidin että lapsen vointia. Tämän jälkeen kätilö siirtää perheen synnyttäneiden vuodeosastolle 8B.

Puoliso/tukihenkilö synnytyksessä
Synnyttäjä voi ottaa synnytykseen mukaan yhden tärkeän henkilön tukihenkilöksi.

Usein äidit kokevat puolison tai tukihenkilön läsnäolon korvaamattomana synnytyssalissa. Tukihenkilö saa olla synnytyssalissa omissa vaatteissaan, vain sairaalan tossut pyydetään vaihtamaan jalkaan. Tämän henkilön tärkein tehtävä on olla äidin tukena ja seurana synnytyssalissa, sekä kannustaa synnyttäjää. Tukihenkilö voi esimerkiksi tarjoilla äidille juomaa, hieroa, jos äiti kokee hieronnasta olevan apua ja täyttää äidin toiveita.

Kätilöt ovat synnytyssalissa perhettä varten, ja neuvovat mielellään myös puolisoa/tukihenkilöä. Sairaalamme on opetussairaala, joten myös opiskelija saattaa osallistua hoitoon kätilön ohjauksessa.